Meidän toisella katti karvakorvalla oli tänään eläinlääkäri, hammaskiven poistoa varten. Aamupäivän tämä herra purputtaa niin maan perkeleesti, kun ei tipukaan Latzia kuppiin. Typerä omistajaeukko.

Sitten ruvetaan valmistautumaan hyvissä ajoin lähtöön. Metsästetään kissaa ympäri asuntoa, saadaan kiinni, laitetaan kantokoppaan, luukku kiinni. Helvetinmoinen ryske ja pauke ja kissa tulee eturistikosta lävitte. Ehei semmoset pitele herraa, jos herra ei niin halua.

Uus metsästys ja kissa koppaan. Ja taas se tulee läpi. Otetaan valjaat ja pistetään ne kissalle (kunhan se on taas ensin metsästetty). Kissa koppaan ja maalarinteippiä eturistikon tueks. ZÄDÄM! Kissa on pois kopasta. Mut ei sentään piiloon pääse tällä kertaa, on ne valjaat.

Otetaan kaljalaatikosta pahvi. Etsitään parempaa teippiä. Kissa monen yrityksen jälkeen koppaan, pahvi eturistikon eteen (ettei räpi ristikon läpi) ja reilusti teippiä. Noin. Siellähän pysyt. Ei olla myöhässä ei suinkaan, aikavaraus oli 3 minuuttia sitten. Koitetaan soittaa eläinlääkäriin, ei siellä kukaan vastaan. Äkkiä autoon ja menoks.

Myöhästytään noin 10 minuuttia ja eläinlääkäri on ehtinyt ottaa seuraavan asiakkaan, menee kuulemma kolme varttia. Ei auta ku odottaa. Kissa-parka on niin paniikissa kopassaan, et koko kissa heiluu ku sydän hakkaa. Alkaa vielä tulla asiakkaita kunnon lauma, kun alkaa avovastaanotto.

Viimein eläinlääkärin huoneeseen. Kissa pois kopasta, ihan paniikissa on muttei säntäile mihinkään. Piikki kankkuun. Öö, mites molemmat kissat on yleensä ollu melkein heti kanttuvei? Tämä ei anna periks edes nukahtamiselle, joudutaan ootteleen. Viimein nukahtaa ja suitsait hammaskivet pois ja kissa koppaan. Nyt ei tarvinnu viritellä enää pahveja ja teippejä, tuskin se unissaan sieltä läpi tulee.

Selvittiin kaikki hengissä reissusta. Kissa edelleen untenmailla. Varmaan helvetin vihainen kunhan herää.

PS. Matkalla sain puhelun, että ensi viikolla on työhaastattelu!