On taas edellisestä kirjotuksesta vierähtäny aikaa, puoliksi unohtanu koko blogin. No mutta... 

 

 

Alkublogissa oli tarinaa meidän veneilyonnesta. Sitä taas on tänä kesänä ollut, vaikkei ole päästy vielä edes veneilemään. T lähti kaverinsa kanssa viime viikon lauantaina siirtämään venettä järveen. Vene ei lähtenyt käyntiin, vene kaatui trailerilla, autosta hajos käsijarru (käsijarrun ollessa päällä!). Venettä ei saanut veneenlaskupaikalta melottua laituriin kun oli niin kova tuuli.

 

No, vene kun saatiin sitten seuraavalla viikolla käyntiin ja oltiin ajamassa omalle paikalle. Kas, jonkun vene nakottaa meidän venepaikalla. Aah tätä onnea ja tuuria! Satamatoimistoon on soitettu, mutta käsittääkseni vieläkin on se toinen vene meidän paikalla, ei olla kyl nyt käyty tarkistamassa.

 

Iloisempia asioita. Pikku-ukko on täällä tätilässä yöhoidossa. Kaikki on mennyt loistavasti, vaikka pelkäsin ihan muuta. Kotonaan nimittäin tämä pieni veijari huutaa ja kiukkuaa ja raivoaa vaikka ja kuinka. Etenkin mulle, jos olen kylässä. Mut täällä, yhdet miniraivarit eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Olen järkyttynyt. Ja tyytyväinen tietenkin myös. Ja hyvin sain nyt aamusellakin sänkyyn siirrettyä päikkäreille, kun nukahti syliin. Siellä se vieläkin nukkuu, tunnin verran jo sikeitä vedelly. Olisinpa tajunnu mennä itekin pötkölleen.

 

Nyt vois vaikka käyttää hyödyksi poitsun unia ja käydä aamupesulla ja pukea. :D Poika ei nimittäin hirveästi hereillä ollessaan viihdy yksin sitterissä.