Nyt alkaa tuntumaan siltä, et rupean lakkoon. Totaaliseen lakkoon. Makaan vaan sängyssä ja istun koneella. En tee yhtään mitään muuta. Tosin epäilen, että kun näin päätän niin sekunnin päästä on nettiyhteys poikki. Ja sänky hajoaa.

Veneilemään episodi 1.
Aurinko paistaa kauniisti. Hei, lähdetään saunomaan tonne saareen. Pakataan pyyhkeet ja uimavehkeet ja pesuaineet. Mennään venerantaan. JYTYMPAM. Katoppas, ukkostaa. No, lähdetään silti. Jospa siellä perillä ois parempi ilma. Mies rupee tankkaamaan venettä. Taivas sataa niskaan, äkkiä äkkiä pressu kiinni.
Mies tankkaa veneen loppuun. Katos, herneenkokoisia rakeita. Meitä ei nyt estä mitkään luonnonvoimat, mehän lähdetään! Ei muuta ku vene käyntiin. Hetkinen... Peräköydet on vielä kiinni ja sade on uskomattoman kova. Mies käväsee ulkopuolella ja luovuttaa heti. Minä sitten urheana tyttönä Revin peräköydet irti. Koko hommaan meni aikaa ehkä n. 15 sekuntia. Lopputulos: Ei tässä enää uimaan tartte mennäkään. Onneksi on ne pyyhkeet mukana!
Ja matka alkaa. Kas kummaa, kattoluukku vuotaa. Minun kohdalta. En jaksa välittää, valukoot mokomat vedet päälle, johan tässä litimärkä oon ennestään.
Loppuuhan se sade kun tarpeeksi kauas päästään. Ja päästään jopa perille saarelle. Minä vaatteet litimärkinä. Onneksi on sentään pitkähihainen ja takki mukana, mut tuulee niin kovaa, että palelee silti. Jotain ökyrikasta jengiä saaressa, kumpikaan meistä ei ole oikein sosiaalisella tuulella, joten menemme kauemmas eväinemme. Kierrellessämme paikkoja eräs mies sanoo, että heidän jälkeensä sauna olisi vapaa ja tartuimme onnellisina tarjoukseen.
Kävellään saarella ja yhtäkkiä huomaan; kas, tuuli vetää venettä poikittain rantaan! Mies juoksee pikavauhtia sisälle veneeseen ja alkaa sauvomaan venettä suoraan. Minä urheasti riisun kengät ja sukat ja kahlaan veteen työntämään venettä. Ja vesi on ihan hemmetin kylmää, tietenkin. Saatiin vene takas suoraan ja mies heitti ankkurin veteen.
Päästiin saunaan ja sitten lähdettiin takaisin kotia kohti.

Veneilemään episodi 2.
Koko päivän paistanu aurinko. Kun tulen töistä, huudan heti ovelta miehelle, että nyt lähdetään uimaan. Mies makselee laskuja ym ja sitten lähdetään. JYTYMPUM! Katoppas kun ukkostaakin taas ja taivas on täynnä pilviä, aurinkoa enää paljon näy. Päätetään taas kerran uhmata Suomen kesäistä luontoa.Vettäkään kun ei onneksi sada. Ei muuta ku veneeseen ja nokka kohti saarta. Tjaaha, tjaaha, vettähän tulee kun saavista kaatamalla. Minä yritän pressua saada kiinni miehen ohjatessa venettä. Ei onnistu, vaihdetaan paikkoja. Jatketaan matkaa. Kas kummaa, kas kummaa, veneen ikkunat menee niin huuruun ettei näe eteen. Mies huomaa saaren, jonka rantaan ajamme. Klonksklonks. VOI V**TTU! Noh, onneksi vain veneen pohja osui johonkin, eikä vetolaite. Pakkia päälle, ankkuri veteen ja siihen jäädään odottelemaan sateenloppua. Että ottaa päähän. Kiroillaan kiivaasti vuorotellen.
Loppuuhan se sade aikanaan ja palataan kotiin, mennään kauppaan ja tehdään hyvää ruokaa.

Pienistä puroista muodostuu suuri joki.
Jälkimmäisen vene-episodin jälkeen istutaan sitten kotosalla. Josko tässä vaikka telkkarista sitten tuijottaisi hyvää rikossarjaa, kun ei muutakaan tekemistä ole. Onpas jännittävä jakso! Ja kymmenen minuuttia ennen ohjelman loppua telkkari sammuu. VOI P**KELE! Painun sänkyyn nukkumaan, nyt alan lakkoon. En edes mene suihkuun, käyn aamulla.
Aamulla herään klo 08:19. Pitäisi siis ehtiä juomaan aamukahvit, käydä suihkussa, pukea ja olla töissä 9:00. Pienellä kiireellä olen minuuttia vaille 9 hikisenä työpaikalla. Eväitä ei tietenkään ole. Aamulla ehdin kaksi näkkäriä tekemään mukaan, siinä tämän tytön eväät.
Töiden jälkeen shoppailemaan. Jesh, tartten uusia paitoja ja bikinit ja farkut. Ensimmäisenä löyty bikinit. Jooh, ei ole tarpeeksi pieniä kuppikokoja ja ei, en halua semmoisia, jotka sidotaan niskan taakse. Alkaa jo vähän ottaa päähän.
Paidat löytyvät, mennäänpäs etsimään farkkuja. Hei vau, tosi upeet farkkusortsit ja farkut. Otan molemmista koon 38 mukaan ja painun sovituskoppiin. HNGHHHNÄÄ! Ei mene, lääh puuh. Huikkaan miehelle, et tuo 40. No, farkkusortsit meni jalkaan, mut olivatpa sitten niin matalat, et ois pitäny pelkästään seisoa ne jalassa. Istuminen tai kumartuminen ei tullut kuuloonkaan, ellen halunnut koko peräpäätäni esitellä kaikille.
Okei, kokeilen farkkuja. Koon 40 farkut pitää nykiä reisistä jalkaan. Itku meinaa päästä. Farkut kuitenkin menevät jalkaan, "vyötäröltä" ovat liian löysät. Ja nämä ovatkin mallia "älä edes kuvittele kumartuvasi senttiäkään". Hyvä ettei jo seisoessa näy rekkamiehen hymy.  (Huomautus: Olen siis 166 senttinen ja 58 kiloinen). Kiukuttaa, kiukuttaa, KIUKUTTAA! Onneksi paidat edes sopivat, molemmat kokoa S. *silmienpyöritys*

Seuraavana aamuna herätessä on maailman hirvein olo. Kahviakaan ei tee mieli. Hälytyskellot soivat ja kuumemittari kainaloon. No niinpä juuri, kuumetta. Ei muuta kuin terveyskeskukseen hakemaan sairaslomaa. Huono omatunto kolkuttaa, työkaverit ovat pulassa ilman minua. Itkettää ja v*tuttaa.
Vietän sitten päivän enimmäkseen nukkuen. Oikeastaan vietän koko päivän makuuasennossa, koska päänsärky on niin hirvittävä, etten pysty seisomaan. Päivä menee toodella rattoisasti. Ainut hyvä puoli on se, ettei ruokaa tee mieli ei yhtään.
Seuraavana aamuna: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olo on kamala, mutta kuume laskenut ja päänsärky hellittänyt. Pystyn jo seisomaan! Voi luoja että on kuuma minä haluan rannalle uimaan nyt heti. Ehei, kipeänä ei mennä uimaan. Eikä rannalle ottamaan aurinkoa. Kuollaan tänne sisälle tukahduttavan kuumaan ilmaan. Pelkkä paita päällä ja olen niin hiessä kuin olla ja voi.

Kaikkia muita pienempiä vastoinkäymisiä on myös ollut nyt viikon sisällä, mutta ne on niin vähäpätöisiä, ettei niitä kannata mainita. Pikkulisämausteita näihin muihin.