Veneilemään episodi 3.
Eilen päätettiin lähteä veneilemään. Ja ihmeiden aika ei ole ohi. Vettä ei satanut.
Venepoliisi pysäytti ensimmäisen kerran mun veneilyhistorian aikana. Sakot oli lähellä, mutta selvittiin kirjallisella varoituksella. Viimekesänä ostettu (ja silloin laillinen) vaahtosammutin ei enää kelpaa. Ovatten sitten muuttaneet lakia. No, mies lupas poliiseille nätisti, että käy ensi viikolla ostamassa uuden.
Oli muuten hirmuinen aallokko Saimaalla. Oli hauskempaa ku Tykkimäessä! Ja pelottavampaa. Kiljuin kurkkuni käheäks, ja miehellä oli hauskaa.
Käytiin Rauhan sairaalan rannassa, ja käveltiin siellä alueella. Eikä nähty yhtään kummitusta, onneksi. Jotain toimintaa siellä oli, kun yhdessä rakennuksessa oli valot ja autoja pihalla.
Kylmä tuuli oli. Onneks mulla oli vaatteita mukana. Ja pistin vielä pelastusliivitkin päälle, lämmitti nekin vähän. Ilman vesisadetta päästiin siis takasin kotisatamaankin. Ihana reissu.

Ja muuta.
Kammottava päänsärky vaivaa. Tiedän, että se johtuu siitä, et niskat on niin jumissa. Mutta kun ei mies hiero niin ei. Oon yrittäny venytellä ja jumpata, mut ei auta. Sais loppua huomiseen mennessä, et jaksaa töissä kuunnella huutavaa lapsilaumaa.
Ja mä en muista yhtään, moneen menen huomenna. Hitto. Jossain mulla on ylhäällä työvuorot. Niin, jossain. Joko 8 tai 9. Piti eilen soittaa töihin (tai lähinnä kokeilla toimiiko puhelimet siellä vieläkään), mutta unohdin. Jos hipsis sinne kasiks, niin jois sitten tunnin kahvia siellä, jos alkaakin ysiltä. Tai sit tietty vois aamulla soittaa sinne (JOS puhelimet toimii jo).

Nyt pitäis alotella siivouspäivä. Tietäs vaan mistä alottas. Varmaan tiskeistä. Koko päivä meneekin siinä rattoisasti siivotessa.