Eilen se taas iski. Ystäväni migreeni. Luulin ensin, et se on taas jotain jännityspäänsärkyä tms. Vasta kun tuli huono olo, rupesin epäilemään migreeniä. Ja vasta kun oksensin, tajusin, että se on oikeesti migreeniä. Hirveesti autto enää migreenilääke siinä vaiheessa. Ei siis tällä kertaa tullu ollenkaan mitään auroja, et ois heti tajunnu sen migreeniks ja tajunnu ottaa lääkkeen ajoissa.

Olo on vieläkin ku ois jääny jyrän alle tai jotain. Onneks se päänsärky on poissa. Se oli taas jotain niin kamalaa. Nukkumaan mennessä kun pisti silmät kiinni, ei näkyny mustaa vaan valkosta. Makuullaankin tuntu, että taju lähtee. Ja oksentaminen. Voi että mä rakastan sitä. Etenkin siinä vaiheessa, kun maha on tyhjä ja ulos tulee enää ah-niin-hyvänmakuiset mahanesteet. Uh.